Ensisuudelma oli kerta kaikkiaan ihana. Alice oli varma että pitäisi huolen siitä, ettei tämä jäisi tähän...
Hän ryhtyikin tuumasta toimeen ja jo Ryminän ulkopuolella hän kuiskasi Jan-Erikille: Seuraa minua...
Mutta minne? Jan-Erik kysyi hieman empien. Tietysti minun kotiini. Alice tuhahti.
Kun hän ja Jan-Erik olivat saapuneet Alicen kotiin Jan-Erik ehdotti että he alkaisivat seurustella. Alice oli itsekin aikonut kysyä, mutta oli se hyvä näinkin,niinpä hän suostui. Tästä alkaisi Gomesin suvun pitkä historia... Ainakin jos Alicelta kysyttäisiin.
Alice oli sitä mieltä, että jos he kerran alkaisivat seurustella, olisi heidän hyvä myös asua yhdessä ja hän puhuikin Jan-Erikille että jos tämä vaikka muuttaisi ainakin kuukaudeksi Alicen luo asumaan. No arvatkaapa, Jan-Erik muutti heti samana päivänä.
Taloa laajennettiinkin heti Jan-Erikin muuton jälkeen. Tältä se näyttää ulkoa.
Ja tältä sisältä, yläkerrasta.
Hetken päästä Jan-Erik tuli sanomaan Alicelle että hänellä olisi tärkeää asiaa Perhos Bulewardilla.
Pian he olivatkin jo matkalla sinne. Alicea mietitytti, että mitäköhän Jan-Erikin asia oikein koski?
Retki alkoi oikein mukavasti. Alice oli heti nokka pystyssä.
Mutta Alicen huono tuuli hävisi heti kun hän huomasi Jan-Erikin polvistuvan ja sanovan: Alice Gomes tuletko vaimokseni? Alice oli purskahtaa itkuun, olihan hän dramaattinen ja sai juuri ja juuri sanottua kyllä.
Tämä oli Alicen elämän onnellisin hetki. Hän alkoi jo haaveilla yhteisestä perheestä Jan-Erikin kanssa. Samalla Alice ihaili vasemman kätensä nimettömässä kimaltavaa kihla sormusta.
Se oli niin ihanaa.Hän olisi voinut jäädä tuohon hetkeen moniksi tunneiksi...
...Mutta Alicen piti rientää töihin. Miksi juuri nyt?!
Jan-Erik päätti mennä syömään pika ruokaa joen vieressä sijaitsevaan pika kuppilaan. Hän ei oikein ollut niitä ihmisiä jotka tekevät ruokansa itse. Alice saa tästä lähin tehdä minunkin ruokani, Jan-Erik ajatteli.
Sen jälkeen hän meni hakemaan töitä, kylläkin Alicen käskystä. Jan-Erikiä kiinnosti journalismin ura ja sitähän hän haki.
Ja Jan-Erik sai työn! Hän näyttä kyllä siltä ettei olisi halunnut sitä, mutta eihän työn teko olekaan kivaa, eihän?
Jan-Erik oli kotiin päästyään niin väsynyt, että hän päätti mennä heti nukkumaan.
Sillä välin Alice pääsi töistä. Hänet ylennettiin juoksupojaksi. Hyvä Alice!
Alicekin päätti mennä heti nukkumaan. Hänellä oli ollut raskas työ päivä.
Aamulla Alice heräsi ennen Jan-Erikiä. Hänellä ei ollut tänään työpäivää ja hän päätti pysytellä kotona.
Ensimmäiseksi Alice meni valmistamaan aamiaiseksi vohveleita. Ne olivat hänen herkkuaan.
Aamiaisen valmistuttua Alice istui pöytään ja alkoi syömään. Sen jälkeen hän olikin ihan täynnä.
Vihdoin Jan-Erik oli myös noussut sängystä. Hän oli juuri tullut valmistamaan aamupalaa.
Sillä välin Alice oli ehtinyt mennä vessaan tiskaamaan astioita.
Alice mietti iloisena sitä, että tänään hän ja Jan-Erik menisivät naimisiin. Ihanaa!
Alice ajatteli että hän voisi järjestää Jan-Erikille yllätyksen. Hän ryhtyi heti hommiin.
Kun Alice meni keittiöön hän järkyttyi suuresti. Lattialle oli jätetty lautasellinen kärventyneitä vohveleita.
Alice oli siisti ja hän ei pitänyt siitä että joku ei siivoa omia jälkiään. Jan-Erik!!!!!
Jan-Erikin oli aika aloittaa ensimmäinen työpäivä eli kimppakyytiin vaan!
Alice oli suunnitellut jo pitkään ostavansa maalaustaulun ja nyt se tuli ostettua. Hän alkoi heti maalaamaan.
Alicen maalaus valmistuikin pian. Ei se vielä ihan paras ollut mutta harjoitus tekee mestarin, niinhän sitä sanotaan.
Illalla Alice oli odottamassa Jan-Erikiä Perhos bulewardilla. Siellä he menisivät naimisiin, samassa paikassa missä menivät kihloihin.
Pian Jan-Erik saapui. He alkoivat heti vaihtaa sormuksia.
Nyt he olivat tuore ja onnellinen pariskunta. Seuraavaksi oli Alicen vuoro yllättää...
----------------------------------------------------------------------------------------
Jatkuuko Alicen ja Jan-Erikin suhde onnellisena?Entä mikä on Alicen yllätys? Se selviää ensi osassa!:)
