keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Osa 8. Oliverin ensirakkaus

  Tässä olisi jälleen kerran yksi uusi osa Gomeseja. Nyt osassa on noin 31 kuvaa. Sen voin kertoa, että tällä kertaa osa sisältää tavallista arkea. Thomas on ehtinyt jo kasvaa taaperoksi.  Ei sitten muuta, osan pariin vain!


 Tässä kuva taaperoksi kasvaneesta Thomasista. Hänessa on aika paljon veljensä näköä.
  Alicen paluu kotiin ei sujunut aluksi kovin mutkitta. Kaikista vähiten hän odotti näkevänä Carolinen miehensä syleilyssä.  "Jos satuit tietämään, minä en pidä miehistä jotka flirttailevat vaimonsa selän takana, ja varsinkin jos flirttailun kohde sattuu olemaan hänen siskonsa, joka sattumoisin oli juuri kidnapannut oman sisarensa!" Alice raivosi itku kurkussa. "No en minä tiennyt, että Caroline on sinun siskosi Alice!" Jan-Erik puolustautui. " Kuules, se ei tee sinusta syytöntä!" Alice huusi todella vihaisesti.
   Alice oli niin vihainen ja järkyttynyt, että huudahti täyttä kurkkua Jan-Erikille: " Tämä suhde ei enää jatku!"  Alice passitti Jan-Erikin siltä seisomalta ulos pihalta, ja sanoi vielä perään, että tänne sinulla ei ole enää tänne tulemista. Jan-Erik oli nyt hommanut itselleen pettäjän maineen.
   Jan-Erik ja Alice, tarkemmin sanottuna entinen  aviopari, alkoivat tappelemaan rankasti. Avioero ei selvästi ollut kummankaan mieleen, mutta Jan-Erikin syytä se oli.
  Jan-Erik draaman jälkeen Alice meni juttelemaan Oliverille, että kotiaresti oli ohi. Caroline oli antanut turhan ison rangaistuksen, ja sitä paitsi, Oliver oli tehnyt paljon kotitöitä, josta oli paljon hyötyä perheen muuten hankalasta tilanteesta. Lisäksi Alice kertoi, että Oliver oli juuri valittu jatkamaan Gomesien sukua.
  Oliver päätti jatkaa äidin auttamista. Hän oli niin ylpeä siitä, että hänet oli juuri valittu perijäksi. Ja tehtävänsä hän hoitaisi huolella.
  Caroline lähti juoksujalkaa etuovesta ulos. Hän ei nähtävästi halunnut saarnaa Alicelta, ja pääsi tekemistään kamaluuksista kuin murtovaras onnistuneesta ryöstökeikasta.
   Thomasinkin oli opittava kaikki perustaidot taapero iässä. Niinpä Alice alkoi opettamaan pienokaiselleen kävelyn alkeita.

    Perheen tietokone oli alkanut reistailla, ja siinä oli Oliverilla hyvä tilaisuus harjoittaa kädentaitoja.

Alice ja Thomas olivat lähdössä kävelylenkille pysäkkinään uusi vapaa-ajan vietto paikka "Leikki uistikkola".
  He eivät kuitenkaan pääässeet perille jalkasin, vaan taksilla piti loppujen lopuksi niinkin lyhyt matka mennä.
 . Tässä on siis Leikki uistikkola. Siellä on uima-allas alue, jossa on paljon aurinkotuoleja sekä varjoja. Lisäksi siinä tietenkin on uima-allas, jossa on lasten + Alicen iloksi myös vesiliukumäki. Puistossa on lasten leikkialue, ja tietenkin vessa tilat. Tällaiseen puistoon Alice ja Thomas olivat menossa.
  Thomasin mieliksi ensin mentiin leikkipuiston alueelle. "Äti, mä mene hiikka latikole," Thomas selosti innokkaana. "Mene vain," Alice vastasi.
Sillä välin Alice meni laskemaan vesiliukumäestä.  Hän oli niin tykästynyt siihen, että melkein voisi ostaa sellaisen kotiinsa.
 Alice laski uudelleen, ja uudelleen. Eikö hän jo väsy? Siinäpä hyvä kysymys.
  Alicen päästyä viimein irti vesiliukumäestä, hän meni opettamaan omalle pienokaiselleen puhumista. "Laama on meidän simien kansalliseläin. Tiesitkö sitä pikku-Thomas?" Alice puhui, ja yritti saada poikansa vastaamaan. Eipä sieltä pienestä suusta silti kuulunut äännähdystäkään.
 Oliverista oli kasvanut todella tunnollinen poika. Hän teki läksynsä joka päivä koulun jälkeen, ennen kuin ehti edes tulla kotiin. Opettajat katselivat ihmeissään koulun ikkunoista. Saisivat antaa Oliverille hyvän arvosanan.
 Kotiin saapuessaan Oliver laittoi vielä roskat roskikseen, ja asetti kannen huolellisesta paikoilleen. Hän oli tullut äitiinsä siisteyden suhteen. Hyvä niin.
  Oliver oli saanut koulusta tehtäväksi kirjoittaa aineen jalkapallosta. Hän päätti silmäillä lehden urheilu aukeamaa, josko sieltä löytyisi jotain kiinnostavaa.
 Ovikello soi kesken Oliverin lukutuokion. Oliver meni avaamaan oven ihmetellen, että kuka tulee plimputtelemaan toisten ovikelloja keskellä yötä. " Anteeksi, en kai herättänyt? Tarvitsisin kipeästi yösijan. Olisiko teillä antaa sellaista?" Sofiaksi esittäytynyt nainen kysyi pelokkaalla äänellä. "Tottahan toki meillä on antaa yösija! Käy peremmälle!" sanoi  Oliver. "Voit nukkua minun huoneessani, jos se vain kelpaa sinulle...Minä nukun sohvalla," Oliver jatkoi. " Kyllä se minulle sopii," sanoi Sofia jo vähän reippaammalla äänellä.
  Jo samaisena iltana Oliverin oli aika astua aikuisuuteen. Sofia seisoi vierellä hurraten. Syntymäpäiväsankari oli odottanut aikuiseksi kasvamista todella kauan, joten hänen mielestään se oli vain hyvä juttu.
  Kynttilöiden sammuttua, Oliver tunsi oudon voiman sisällään. Se oli kai sitä kasvamisen voimaa, hän tuumi.
 Täytekakku maistui mitä parhaimmalta. Alice oli tuonut sen töistä mukanaan, ja sillä olikin kotona tarvetta. Oliver ja Sofia maistelivat kakkua, ja juttelivat asioista. Sofia kertoi olevansa kotoisin kaukaisesta Twinbrookin kylästä, joka oli oikein miellyttävä paikka.
  Sofia meni Oliverin sänkyyn nukkumaan.  Siihen oli vaihdettu puhtaat lakanat, jotta vieras voisi huoletta asettua sänkyyn makaamaan.
  Alice ei ollut saanut vielä yövieraasta tietää, koska oli mennyt  nukkumaan ennen kuin vieras saapui. Niinpä Oliver kertoi Sofiasta, ja yöllisistä synttäreistään. Alice varoitteli ylensyönnistä. "Kakkua ei saa syödä liikaa!" Alice sanoi Oliverille. Lopuksi hän onnitteli poikaansa syntymäpäivien johdosta.
  Oliver meni valmistamaan aamupalaa koko perheelle. Tämä oli tosin hänen ensimmäinen kertansa hellan ääressä, joten ruuan laadusta ei ollut takeita.
  Alice sai loppujen lopuksi tehdä aamupalan, sillä Oliverin tekemät vohvelit...kärvähtivät.
 Yövieraskin alkoi pian heräilemään, ja nousi sängystä. Häntä odottikin ihana aamupala. Aamupalalla Sofia tapasi perheen muutkin asukkaat. Alice vannoi, että tyttö saisi viipyä heillä niin pitkään, kuin vain haluaisi.
  Maittavan aamiaisen jälkeen, Oliver ja Sofia menivät kodinhoitohuoneen puolelle juttelemaan. Heillä jutun aihetta riittikin, ja tuossa tuokiossa oli kulunut jo reilu tunti.
 Oliver oli tuntenut outoa vetoa Sofiaan heidän ensitapaamisestaan lähtien, ja rohkeni jo halata Sofiaa, ei vain ystävänä, jos häneltä kysyttäisiin. Sofia ei pannut vastaan, vaan halasia Oliveria ilomielin.
 Sofia näemmä tunsi samaa vetoa Oliveria kohtaan, ja antoi tälle kukkakimpun. Kukat olivat kauniin punaisia.
 Illan lopussa Oliver oli jopa niin rohkea, että kysyi tahtoisiko Sofia seurustella hänen kanssaan.

--------------------------------------------------------------------------
  Siinä oli kahdeksas osa:) Mitäs tykkäätte? Kuvien laitto ei oikein tämän osan teossa onnistunut, kun latasin kuvia tänne bloggeriin, niin niistä tuli aivan ihmeellisiä. Kuitenkin, kun ne latasi tarpeeksi monta kertaa, niistä tuli aivan normaaleja, joten se vain hidasti osan valmistumista. Tässä tämä osa kuitenkin on;) Mitäs luulette, alkavatko Sofia ja Oliver seurustella?