Osa 7.b) Pelkoa ja onnea

    Tässä olisi sitten seitsemännen osan toinen puolikas. Jännitystä ja yllättäviä käänteitä on tulossa ainakin tämän osan täydeltä. Tuntematonsim, jolta viime osassa näkyivät vain jalat, paljastuu tässä osassa. Ei kai sitten muuta, muistakaa kommentoida. Antoisia lukuhetkiä kaikille!

  "Onko Alice herännyt jo?" kysyi Caroline. "Pieniä virkoamisen merkkejä on jo huomattavissa. Ovatko meidän hommamme kunnossa?" vastasivat varkaat. "Kyllä, teidän hommanne on hoidettu, voitte nyt lähteä ellette sitten halua sekaantua tähän enempää," sanoi Caroline. "Me lähdemme mieluummi pomo," apurit sanoivat. "Hei sitten, ja kiitos avusta!" Caroline huusi.

  "Sisko, mitä sinä teet minulle?" Alice sai vaivoin kysyttyä. "Sinä tiedät kyllä ihan hyvin Alice," Caroline tivasi.

"Minne sinä ylipäätään viet minua?" Alice kysyi hämmentyneenä. "Sitä minä en sinulle kerro, mutta perheesi ei saa kuulla tästä," Caroline sanoi kylmästi.

  Samaan aikaan toisaalla, poliisi nappasi Oliverin kyytiinsä, sillä tämä oli haahuillut ulkona ties kuinka myöhään.

  Caroline oli vienyt Alicen ränsistyneeseen taloon kauas kaupungista. Huone, johon Alice oli astumassa ei myöskään näyttänyt järin houkuttelevalta.

"Kysyn vielä kerran Caroline, miksi viet minut tänne?" Alice kysyi. "Arggh! Kyllähän sinun pitäisi tietää! C8:9 n kruunun perijä valitaan pian ja sehän on jompikumpi kuninkaan lapsista, eli meidän isämme lapsista. Eli kruunun perii joko minä tai sinä. Isähän tietää, että sinä asut nyt maassa, mutta hän sanoi minulle, että jos en palaa viikon päästä uuden aviomiehen kanssa, Alice perii kruunun. Koska kruunun perijän pitää olla naimisissa. Aion varmistaa, että sinä et sitä kruunua saa!" Caroline kimitti vastaukseksi.

"Kuule sisko, minun puolestani sinä voit ottaa vallan kotiplaneetallamme, mutta tämä sieppaus ei kyllä oikein edistä asiaa," Alice sanoi. "Ei, ei. En voi päästä sinua vielä vapaaksi. Kertoisit tästä kuitenkin perheellesi. Ja sitä paitsi, minulla on vielä muutama homma hoidettavana," Caroline vastasi.

"Nyt minä lähden hoitamaan asioitani, sinä et ainakaan pääse täältä pois! Mu-ha-ha-ha-haa!" Caroline ivaili.

"Hmm... Ei Caroline varmaan mitään pahaa aio tehdä. En minä täältä silti pois pääse," Alice tuumi.

Sillä välin oli Oliver aloittamassa ensimmäistä koulupäiväänsä lukiossa. Hänen mielestään se oli yksinkertaisesti tylsää.

Oliver oli jo ehtinyt luulla luistaneensa eilisestä seikkailustaan, mutta se olikin kotona ehditty huomata. Hän sai arestia. Ei päivä tästä voisi pahemmaksi muuttua! Mutta kukas se siinä? Sehän on Alicen ilkeä sisko Caroline.

Ja nyt Caroline vielä kehtasi ruveta flirttailemaan Jan-Erikin kanssa! Mutta Jan-Erik sen itse asiassa aloitti, että ei tästä kaikesta voi Carolinea syyttää. Toivottavasti Alice ei koskaan tule tietämään tästä.

"Voih, kuinka ihania kukkia," Caroline virkkoi. "Sinä olisit silti ansainnut vielä upeamman kukkakimpun," Jan-Erik sanoi.

Flirttailu vain yltyi yltymistään. Jan-Erik oli taas antamassa Carolinelle kukkakimppua. Sitten he ottivat toisiaan käsivarsista kiinni, ja suutelivat.

Mutta silloin Alice ryntäsi talon ovista sisään ja sanoi: "Jan-Erik, minun siskoni kidnappasi minut...Mitä!?

Osa 7.a) Pelkoa ja onnea

   Tässä sitten olisi seitsemäs osa Gomeseja. Toivoisin lukijoilta kommentointia tästä osasta. Kommenttiin voisi esimerkiksi laittaa että mistä sinä pidit ja mistä taas et pitänyt, Onko osassa jotain korjattavaa ja mitä kokonaisuudessaan tarinassa voisi muuttua. Omasta mielestäni kirjoitus tyylini ei ole vielä kauhean hyvä "Alice menee tuonne ja Jan-Erik tänne". Mutta siihen tulee muutosta. Se on vielä vähän yksitoikkoista.
 Mukavia lukuhetkiä!

Tässä kuva Oliverista lapsena. Hän sai uudeksi piirteekseen hyvä.

Alice oli saamastaan puhelusta niin järkyttynyt, että alkoi selvittää asiaa. Hänellä oli omat epäilyksensä puhelun soittajasta, mutta Alice sydämestään toivoi, että soittaja ei olisi ollut se, joka luultavasti oli puhelun soittanut.

Alice oli kaikesta huolimatta silti pystynyt nukkumaan kunnon yöunet. Aamulla hän silti heräsi hieman varovaisena, jos soittaja vaikka olisikin oven takana odottamassa.

Keittiöön astuessaan Alice alkoi tuntemaan kipua. "Mitä! Ei vauva vielä voi syntyä! Mitä tämä on?" hän huusi hädissään. Kipu oli kyllä samantapaista, kuin viime synnytyksessä, mutta eihän vauva vielä voinut syntyä.

Kuitenkin, Sim-Landiaan syntyi terve poika-vauva, joka sai nimekseen Thomas. Ja perinteisesti vauvalla oli syntyessään myös kaksi piirrettä, jotka olivat taiteellinen ja virtuoosi.

Thomas sai terveen paperit käytyään lääkärissä. Sen jälkeen Alice vei pienoisen sänkyyn nukkumaan.

Alice meni parvekkeelle ja katsoi itseään peilistä. Hänellä oli sellainen tunne, että soittaja aikoi tehdä jotain.

Alice yritti unohtaa puhelun ja meni pimputtelemaan pianoa. Jan-Erik tuli mukaan soittoon. He olivat vähän aikaa sitten perustaa bändin, jonka nimi on S.I.M. Sen myötä oli kolmanteen kerrokseen rakennettu bändin harjoitushuone, jossa he nytkin soittelivat omia intsrumenttejaan.

Alice sai tekstiviestin, jossa hänen käskettiin mennä meren vieressä olevaan salaiseen paikkaan. "Hmm...Ei tässä kotiinkaan auta jäädä," Alice tuumi ja lähti juoksujalkaa kohti salaista paikkaa.

Yhtäkkiä kuului kolahdus. Ovesta astui ulos mies, jota Alice luuli puhelun soittajaksi. Mies sen sijaan sanoi:- "Mitä sinä täällä teet? Et kyllä näytä varkaalta. Alice helpottui. Hän luuli kärsivänsä karvaan kohtalon tämän miehen nähdessään.

Alice alkoi epäröidä. Olikohan viesti ollut pelkkää huijausta. Hän voisi varmaan lähteä kotiin.

"Sinä! Soititko sinä minulle? Mitä teet?" Alice sopersi hätääntyneenä.

"Alice, et ole muuttunut yhtään. Odotan innolla sitä, kun saan jälleen kerran jutella kanssasi," sanoi tuntematon sim.

Tässä vielä kuva teiniksi kasvavasta Oliverista.

Tässä oli siis tämä osa tällä kertaa. Olen yrittänyt saada tarinaan mukaan vähän juonenpoikasta ja kommenteissanne voitte kertoa miten olen onnistunut siinä. Nyt saatte jännittää kuka on tuntematon sim!