Osa 7.a) Pelkoa ja onnea

   Tässä sitten olisi seitsemäs osa Gomeseja. Toivoisin lukijoilta kommentointia tästä osasta. Kommenttiin voisi esimerkiksi laittaa että mistä sinä pidit ja mistä taas et pitänyt, Onko osassa jotain korjattavaa ja mitä kokonaisuudessaan tarinassa voisi muuttua. Omasta mielestäni kirjoitus tyylini ei ole vielä kauhean hyvä "Alice menee tuonne ja Jan-Erik tänne". Mutta siihen tulee muutosta. Se on vielä vähän yksitoikkoista.
 Mukavia lukuhetkiä!

Tässä kuva Oliverista lapsena. Hän sai uudeksi piirteekseen hyvä.

Alice oli saamastaan puhelusta niin järkyttynyt, että alkoi selvittää asiaa. Hänellä oli omat epäilyksensä puhelun soittajasta, mutta Alice sydämestään toivoi, että soittaja ei olisi ollut se, joka luultavasti oli puhelun soittanut.

Alice oli kaikesta huolimatta silti pystynyt nukkumaan kunnon yöunet. Aamulla hän silti heräsi hieman varovaisena, jos soittaja vaikka olisikin oven takana odottamassa.

Keittiöön astuessaan Alice alkoi tuntemaan kipua. "Mitä! Ei vauva vielä voi syntyä! Mitä tämä on?" hän huusi hädissään. Kipu oli kyllä samantapaista, kuin viime synnytyksessä, mutta eihän vauva vielä voinut syntyä.

Kuitenkin, Sim-Landiaan syntyi terve poika-vauva, joka sai nimekseen Thomas. Ja perinteisesti vauvalla oli syntyessään myös kaksi piirrettä, jotka olivat taiteellinen ja virtuoosi.

Thomas sai terveen paperit käytyään lääkärissä. Sen jälkeen Alice vei pienoisen sänkyyn nukkumaan.

Alice meni parvekkeelle ja katsoi itseään peilistä. Hänellä oli sellainen tunne, että soittaja aikoi tehdä jotain.

Alice yritti unohtaa puhelun ja meni pimputtelemaan pianoa. Jan-Erik tuli mukaan soittoon. He olivat vähän aikaa sitten perustaa bändin, jonka nimi on S.I.M. Sen myötä oli kolmanteen kerrokseen rakennettu bändin harjoitushuone, jossa he nytkin soittelivat omia intsrumenttejaan.

Alice sai tekstiviestin, jossa hänen käskettiin mennä meren vieressä olevaan salaiseen paikkaan. "Hmm...Ei tässä kotiinkaan auta jäädä," Alice tuumi ja lähti juoksujalkaa kohti salaista paikkaa.

Yhtäkkiä kuului kolahdus. Ovesta astui ulos mies, jota Alice luuli puhelun soittajaksi. Mies sen sijaan sanoi:- "Mitä sinä täällä teet? Et kyllä näytä varkaalta. Alice helpottui. Hän luuli kärsivänsä karvaan kohtalon tämän miehen nähdessään.

Alice alkoi epäröidä. Olikohan viesti ollut pelkkää huijausta. Hän voisi varmaan lähteä kotiin.

"Sinä! Soititko sinä minulle? Mitä teet?" Alice sopersi hätääntyneenä.

"Alice, et ole muuttunut yhtään. Odotan innolla sitä, kun saan jälleen kerran jutella kanssasi," sanoi tuntematon sim.

Tässä vielä kuva teiniksi kasvavasta Oliverista.

Tässä oli siis tämä osa tällä kertaa. Olen yrittänyt saada tarinaan mukaan vähän juonenpoikasta ja kommenteissanne voitte kertoa miten olen onnistunut siinä. Nyt saatte jännittää kuka on tuntematon sim!