Osa 7.b) Pelkoa ja onnea

    Tässä olisi sitten seitsemännen osan toinen puolikas. Jännitystä ja yllättäviä käänteitä on tulossa ainakin tämän osan täydeltä. Tuntematonsim, jolta viime osassa näkyivät vain jalat, paljastuu tässä osassa. Ei kai sitten muuta, muistakaa kommentoida. Antoisia lukuhetkiä kaikille!

  "Onko Alice herännyt jo?" kysyi Caroline. "Pieniä virkoamisen merkkejä on jo huomattavissa. Ovatko meidän hommamme kunnossa?" vastasivat varkaat. "Kyllä, teidän hommanne on hoidettu, voitte nyt lähteä ellette sitten halua sekaantua tähän enempää," sanoi Caroline. "Me lähdemme mieluummi pomo," apurit sanoivat. "Hei sitten, ja kiitos avusta!" Caroline huusi.

  "Sisko, mitä sinä teet minulle?" Alice sai vaivoin kysyttyä. "Sinä tiedät kyllä ihan hyvin Alice," Caroline tivasi.

"Minne sinä ylipäätään viet minua?" Alice kysyi hämmentyneenä. "Sitä minä en sinulle kerro, mutta perheesi ei saa kuulla tästä," Caroline sanoi kylmästi.

  Samaan aikaan toisaalla, poliisi nappasi Oliverin kyytiinsä, sillä tämä oli haahuillut ulkona ties kuinka myöhään.

  Caroline oli vienyt Alicen ränsistyneeseen taloon kauas kaupungista. Huone, johon Alice oli astumassa ei myöskään näyttänyt järin houkuttelevalta.

"Kysyn vielä kerran Caroline, miksi viet minut tänne?" Alice kysyi. "Arggh! Kyllähän sinun pitäisi tietää! C8:9 n kruunun perijä valitaan pian ja sehän on jompikumpi kuninkaan lapsista, eli meidän isämme lapsista. Eli kruunun perii joko minä tai sinä. Isähän tietää, että sinä asut nyt maassa, mutta hän sanoi minulle, että jos en palaa viikon päästä uuden aviomiehen kanssa, Alice perii kruunun. Koska kruunun perijän pitää olla naimisissa. Aion varmistaa, että sinä et sitä kruunua saa!" Caroline kimitti vastaukseksi.

"Kuule sisko, minun puolestani sinä voit ottaa vallan kotiplaneetallamme, mutta tämä sieppaus ei kyllä oikein edistä asiaa," Alice sanoi. "Ei, ei. En voi päästä sinua vielä vapaaksi. Kertoisit tästä kuitenkin perheellesi. Ja sitä paitsi, minulla on vielä muutama homma hoidettavana," Caroline vastasi.

"Nyt minä lähden hoitamaan asioitani, sinä et ainakaan pääse täältä pois! Mu-ha-ha-ha-haa!" Caroline ivaili.

"Hmm... Ei Caroline varmaan mitään pahaa aio tehdä. En minä täältä silti pois pääse," Alice tuumi.

Sillä välin oli Oliver aloittamassa ensimmäistä koulupäiväänsä lukiossa. Hänen mielestään se oli yksinkertaisesti tylsää.

Oliver oli jo ehtinyt luulla luistaneensa eilisestä seikkailustaan, mutta se olikin kotona ehditty huomata. Hän sai arestia. Ei päivä tästä voisi pahemmaksi muuttua! Mutta kukas se siinä? Sehän on Alicen ilkeä sisko Caroline.

Ja nyt Caroline vielä kehtasi ruveta flirttailemaan Jan-Erikin kanssa! Mutta Jan-Erik sen itse asiassa aloitti, että ei tästä kaikesta voi Carolinea syyttää. Toivottavasti Alice ei koskaan tule tietämään tästä.

"Voih, kuinka ihania kukkia," Caroline virkkoi. "Sinä olisit silti ansainnut vielä upeamman kukkakimpun," Jan-Erik sanoi.

Flirttailu vain yltyi yltymistään. Jan-Erik oli taas antamassa Carolinelle kukkakimppua. Sitten he ottivat toisiaan käsivarsista kiinni, ja suutelivat.

Mutta silloin Alice ryntäsi talon ovista sisään ja sanoi: "Jan-Erik, minun siskoni kidnappasi minut...Mitä!?

  Näihin tunnelmiin loppui osa tällä kertaa. Tällä kertaa olikin melkein ainoastaan puheenvuoroja, ja niinpä tätä osaa voi nimittää "puheenvuorojen osaksi". Laittakaa kommenttia:)